Sisällön tarjoaa Blogger.

Syysterkut

Syysterkut


Pikainen tervehdys! Vaikka blogi on ollut pitkään hiljaa, ei se suinkaan ole ollut unohduksissa. On ollut huono omatunto, ettei ole mitään päivitellyt mutta ei vain kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Vaikka työntäyteistä on ollut koko kesän, sekä mökkiraksan että opiskelujen kanssa, on tahti vain kiihtynyt mitä lähempänä elokuun loppu häämöttää.

Huvittavaa tässä on se, että mulla oli tarkoitus viettää opiskeluista rauhallinen kesä, ottaa vain kurssi tai kaksi, että välillä saisi ihan vain lomaillakin. No erinäisten kuvioiden seurauksena elokuussa päättyviä kursseja olikin sitten lopulta ripakopallinen ja alunperin ajateltu 10 opintopisteen kesä vaihtui viidenkymmenen pisteen rutistukseen. Huoh. Että juu, hommaa on piisannut.

Mutta ei muutakuin ilon kautta! Syksy on mukavaa aikaa, nautitaan siitä.




Kaikenkarvaiset kaverini

Kaikenkarvaiset kaverini

Yksi mökillä olemisen parhaista puolista on luonto ja sen tarjoama mielenrauha. Ainakin siis periaatteessa. Mun mielenrauhaani on kuitenkin koeteltu useaan otteeseen, sillä tällä meidän mökin metsäisellä pihalla tuntuu hengailevan meidän lisäksi ihan hirveästi jengiä. On siivekkäitä, sarvekkaita, häntäisiä, karvaisia jne. Osa niin omituisia, etten osaa edes kuvailla! Vaikka yhteiseloon luulisi jo tottuneen, on jokainen kohtaaminen silti aina yhtä sykähdyttävä. Eikä yleensä kiljahduksiltakaan vältytä.






Yleensä jonkun tällaisen luontokappaleen kohdatessa ei ole aikaa kuvailla. Siinä vaiheessa, kun ötökkä esittelee parhaita kuvauskulmiaan, näkyy musta enää enää vain vilahtava takajalka. Toisin kävi tosin erään söpön tirpan kanssa, joka oli epäonnekseen lentänyt meidän katiskaan. Lintu saatiin ehjänä ulos ja sitten se jäi meitä vain katselemaan hetkeksi aikaa, ennenkuin lensi pois.



Suurin eläin, mikä tästä lähiseuduilta on tänä kesänä bongattu, on karhuemo poikasensa kanssa. Sen näki meidän mökkinaapuri ja vieläpä ihan siinä hänen mökkinsä tontin rajalla. Siitä lähtien on katsonut vielä vähän tarkemmalla silmällä pihalla liikkuessaan. Illan hämärässä ulos mennessäkin huikkii ensin ovelta, että tää tulis nyt ulos, että tietävät kaikki karhut ja sudet ja menninkäiset pysyä loitompana. Vaikka tuskin nalle ehdoin tahdoin tuttavuutta tulee tekemään mutta en halua joutua linjalle edes vahingossa. Varsinkaan, kun on poikanen mukana.


Meidän pihan mörököllin virkaa pitää tämä mahtava kanto, jonka nostin pystyyn puuta vasten.
Operaatio: Yön pimeydessä puskapissiville myös vetelät housuun


Viime kesänä bongattiin rannasta myös kyy, jonka jälkeen hommattiin tänne samantien tällainen pärisevä karkotin. Ilmeisesti se toimii, koska käärmeitä ei ole tänä kesänä näkynyt ollenkaan mutta hiiriä sitten sitäkin enemmän. Ei kohden koskaan!




Marjoja on jo ihanasti tarjolla ja niitä onkin kerätty ahkerasti. Ainakin sitten, kun pojat kuulivat niistä saavan rahaa.





Kun on lähes koko kesäloman mökkeillyt on huomannut ainakin sen, miten nopeasti itsekkin metsiintyy. Vaikka joka päivä tietenkin saunotaan pitkään ja hartaasti, on yleisilme koko ajan melkoisen räjähtänyt. Että tiedä sitten kumpi siinä jonkin eläimen kanssa kohdatessa pahemmin säikähtää, eläin vai minä., Eilen käväistiin testaamassa myös paikallisen raflan bilemeno. Ja koska en ollut tähän nyt paremmin varustautunut, tuli sieläkin pyörittyä tukka pystyssä ja kalsarinpaita päällä. Ja niin vain läpi meni, niinku väärä raha! Ehkäpä ovat täälä mökkikunnassa tottuneet jo meihin, kaikenkarvaisiin kavereihin.



(kuva: sarvijäärä / Wikipedia)