Sisällön tarjoaa Blogger.

Slider

Kaikenkarvaiset kaverini

Yksi mökillä olemisen parhaista puolista on luonto ja sen tarjoama mielenrauha. Ainakin siis periaatteessa. Mun mielenrauhaani on kuitenkin koeteltu useaan otteeseen, sillä tällä meidän mökin metsäisellä pihalla tuntuu hengailevan meidän lisäksi ihan hirveästi jengiä. On siivekkäitä, sarvekkaita, häntäisiä, karvaisia jne. Osa niin omituisia, etten osaa edes kuvailla! Vaikka yhteiseloon luulisi jo tottuneen, on jokainen kohtaaminen silti aina yhtä sykähdyttävä. Eikä yleensä kiljahduksiltakaan vältytä.






Yleensä jonkun tällaisen luontokappaleen kohdatessa ei ole aikaa kuvailla. Siinä vaiheessa, kun ötökkä esittelee parhaita kuvauskulmiaan, näkyy musta enää enää vain vilahtava takajalka. Toisin kävi tosin erään söpön tirpan kanssa, joka oli epäonnekseen lentänyt meidän katiskaan. Lintu saatiin ehjänä ulos ja sitten se jäi meitä vain katselemaan hetkeksi aikaa, ennenkuin lensi pois.



Suurin eläin, mikä tästä lähiseuduilta on tänä kesänä bongattu, on karhuemo poikasensa kanssa. Sen näki meidän mökkinaapuri ja vieläpä ihan siinä hänen mökkinsä tontin rajalla. Siitä lähtien on katsonut vielä vähän tarkemmalla silmällä pihalla liikkuessaan. Illan hämärässä ulos mennessäkin huikkii ensin ovelta, että tää tulis nyt ulos, että tietävät kaikki karhut ja sudet ja menninkäiset pysyä loitompana. Vaikka tuskin nalle ehdoin tahdoin tuttavuutta tulee tekemään mutta en halua joutua linjalle edes vahingossa. Varsinkaan, kun on poikanen mukana.


Meidän pihan mörököllin virkaa pitää tämä mahtava kanto, jonka nostin pystyyn puuta vasten.
Operaatio: Yön pimeydessä puskapissiville myös vetelät housuun


Viime kesänä bongattiin rannasta myös kyy, jonka jälkeen hommattiin tänne samantien tällainen pärisevä karkotin. Ilmeisesti se toimii, koska käärmeitä ei ole tänä kesänä näkynyt ollenkaan mutta hiiriä sitten sitäkin enemmän. Ei kohden koskaan!




Marjoja on jo ihanasti tarjolla ja niitä onkin kerätty ahkerasti. Ainakin sitten, kun pojat kuulivat niistä saavan rahaa.





Kun on lähes koko kesäloman mökkeillyt on huomannut ainakin sen, miten nopeasti itsekkin metsiintyy. Vaikka joka päivä tietenkin saunotaan pitkään ja hartaasti, on yleisilme koko ajan melkoisen räjähtänyt. Että tiedä sitten kumpi siinä jonkin eläimen kanssa kohdatessa pahemmin säikähtää, eläin vai minä., Eilen käväistiin testaamassa myös paikallisen raflan bilemeno. Ja koska en ollut tähän nyt paremmin varustautunut, tuli sieläkin pyörittyä tukka pystyssä ja kalsarinpaita päällä. Ja niin vain läpi meni, niinku väärä raha! Ehkäpä ovat täälä mökkikunnassa tottuneet jo meihin, kaikenkarvaisiin kavereihin.



(kuva: sarvijäärä / Wikipedia)



Fifty shades of grey

Meillä on tarkoitus maalata mökin kaikki rakennukset tumman harmaiksi, kun tällä hetkellä ne on iloisen kirjavasti kaikki eri värisiä. Oikean maalisävyn valitseminen on yllättävän vaikeaa, varsinkin kun kyse on harmaasta väristä. Harmaita sävyjä on maalikartat pullollaan mutta harvassa on ne, jotka oikeasti olisivat vain harmaita! En ymmärrä mikä siinä on niin haastavaa? Onko olemassakaan sellaista harmaata, mikä ei jossain valossa taittaisi vihreään, siniseen tai johonkin muuhun?

Erittäin turhauttavaa.




Onneksi näitä maaleja ei tarvitse kuitenkaan summissa ostella, ainakaan siis tonkkakaupalla. Pelkkä väriliuskan kanssa mallailu ei mielestäni kerro mitään. Eli kun kiinnostava sävy oli mietittynä, ostimme sitä muutamalla eurolla tällaisen pikku purnukan. Sitten vain mökin seinään sutimaan ja äkkiähän tuo sitten todellisen värinsä näytti. Huono oli huono heti, valossa ja varjossa. Onneksi näistä löytyi kuitenkin sitten se hyväkin!



Sävyt alarivissä, vasemmalta oikealle:  572X, 1955 ja 612X. Eli vihreänharmaa, liian vaaleanharmaa ja sinisenharmaa. Ei jatkoon.

Sävyt ylärivissä on ne, jotka lopulta valitsimme: oikealla Teknos 7833 ja vasemmalla ikkunapuumaali Vinha 5202-B. Jälkimmäinen näyttää siniseltä tässä mutta lopputulema on silti erittäin jees.


Seinien väri on enemmänkin hiilenmusta kuin tummanharmaa




Raksalla oli helppo maalailla ikkunapuut, kun oli jo katto laitettuna. Tänä kesänä ei juurikaan sateetonta päivää ole ollut, joten suoja on ollut tarpeen.



Lopputulos miellyttää ainakin meidän silmiä. Ikkunapuut näyttävät vaaleilta mutta koska väri on oikeasti harmaa ja samasta väriliuskasta kuin seinämaalikin, on ne hienosti yhteensopivat eikä kontrasti ole liian raju.

Että sellaisia tunnelmia tänään täältä Peikkorannan työleiriltä! Onneksi on lomaa ja kesää vielä jäljellä ♥

Äijäenergiaa stadionin täydeltä



Ensi viikon lauantaina on luvassa meneviä muuveja, letkeää lanneliikettä ja testosteronitykitystä, kun Lapuan pesäpallostadion täyttyy sadoista tanssivista miehistä MIES-TANSSIPIDOISSA. Lapuan kaupunki sai idean tähän tanssista ja teatterillisista elementeistä koostuvaan spektaakkeliin ystävyyskaupungistaan, Viron Rakveresta. Sielä järjestetyissä Meeste Tantsupiduissa oli tanssimassa kahdeksan rohkeaa lapualaista 3500 muun miehen mukana. Show oli niin hieno, joten vastaava haluttiin myös Lapualle. Ja sitten vain tuumasta toimeen! Tapahtuma saatiin osaksi Suomen juhlavuoden ohjelmistoa ja mukaan tuli paljon innokkaita, ihan tavallisia miehiä. Ei tosin niin valtavaa esiintyjäryntäystä ole ollut kuin Virossa, jossa kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes mukaan. Mutta niin vain tulevana lauantaina nähdään Lapualla Lukkarilan kentällä satapäin innokkaita hipsuvarpaita laittamassa jalalla koreasti. Shown tähdet ovat kaikenikäisiä, ihan tavallisia miehiä sekä miehenmielisiä hahmoja. Nuorin tanssijoista on muutaman kuukauden ikäinen vauva.

Puolitoistatuntinen show kertoo miehestä, joka kokee muutoksia ja joka ei tanssi. Tähän päähenkilöön voi siis varmasti moni jähmeä pohjalaismies samaistua. Esiintyjät ovat ympäri Suomea mutta tottakai mukana on myös paljon lapualaista äijäenergiaa. Shown tunnusmusiikin on tehnyt lapualaislähtöinen musiikkinero Heikki Salo ja tapahtuman suojelija on Suomen menestynein mieskilpatanssija, myöskin lapualaislähtöinen Jukka Haapalainen. Tanssin koreografiasta vastaa Ari Numminen ja kohtausten äänimaailman on toteuttanut Nuutti Vapaavuori. Ja onpahan mukana myös kiekkotaituri ja kaikkien rillaajien mestari, itse Timo Jutila!



MIES-TANSSIPIDOT on todellakin täynnä tarinaa, tunnetta ja tanssia! Ensi viikon tapahtumaviikonlopun ajan on pesäpallostadionin vieressä myös messukatu, jossa voi ostella ja maistella paikallisia herkkuja, shoppailla uniikkeja käsitöitä, ja tutustua monenlaisiin hyvinvointia parantaviin harrastusmahdollisuuksiin. Tiedossa on paljon monenlaista mukavaa, nähdäänhän siis Lapualla!

MIES-TANSSIPIDOT Lapualla pesäpallostadionilla lauantaina 5.8. klo 14.00 ja 19.00





P.S. Huomasithan arvonnan SOblogien Facebookissa, jossa voit voittaa tapahtumaan lippuja? Kip kap osallistumaan!



(Kaikki kuvat: MIES-Tanssipidot)






Tervetuloa Koskenkorvan Ranchille!


Maakuntamatkailu on mukavaa! On kiva kierrellä pitkin kaunista Pohjanmaata ja bongailla mitä erikoisimpia ja hienoimpia paikkoja ja maisemia. Yksi ehdottomasti vierailemisen arvoisista paikoista on Jari Mäki Oy Ilmajoen Koskenkorvalla. Se on varsinainen cowboy-tila, jossa jo pihaan kurvatessa tulee kunnon länkkärifiilis. Siis aito Koskenkorva Ranch, keskellä idyllistä eteläpohjalaista maalaismaisemaa.

Liikkeestä löytyy länkkärituotteita joka lähtöön; vaatteita, bootseja, solkia, stetsoneita ja hattuja (siis niitä aitoja Stetsoneita löytyy vain täältä, ainoana Suomessa). Lisäksi on paljon lahjatavaraa, leluja ym. Kaikkea aitoon jenkkityyliin. Yrityksellä on myös jenkkiautojen sekä mopoautojen huolto- ja korjauspalvelua sekä varaosamyyntiä.

Yrityksen perustaja, itse cowboy Jari Mäki on intohimoinen Amerikka-fani. Innostus alkoi jo pikku poikana katselemalla televisiosta amerikkalaisia sarjoja. Sittemmin tehdyt monet Amerikan matkat ovat vain vahvistaneet intoa ja tuloksen näemme tänä päivänä hienolla Koskenkorvan ranchilla. Yritys kaikkineen on kyllä todella vierailemisen arvoinen! Ranchilla on lisäksi myös mittava autokokoelma, johon kannattaa käydä tutustumassa. Kokoelmaan kuuluu mm. kolmen presidentin edustusauto, presidentti Kekkosen vene, Irwin Goodmanin Jeeppi, limousineja ym. 





Myynnissä on myös hienoja ase-replicoita.



Bootseja löytyy kyllä varmasti jokaisen jalalle sopivia. Jopa tällaisia ihan pikkuisia!


Suomen ainoat oikeat Stetsonit löytyy vain Jari Mäeltä



Myynnissä myös paljon lahja- ja koristetavaroita sekä leluja.






Liikkeessä on myös mielenkiintoinen Wall of fame -seinä, jossa on paljon kuvia liikkeessä  käyneistä julkkiksista ym. Näytillä on myös Irwin Goodmanin jukebox sekä Kari Tapion kitara.


Cowboy itse, yrityksen omistaja Jari Mäki esitteli minulle autokokoelmaansa. Tämä pitkä limousine on varmasti nähnyt kaikenlaista; on kyyditty monia Suomessa vierrailleita tähtiä, on kuvattu musiikkivideoita jne. Jos tämä auto puhua osaisi, niin varmasti olisi monet mehevät tarinat kerrottavaan.


Mielenkiintoisia tarinoita kertoisi varmasti tämäkin Cadillac, joka on toiminut presidenttien Kekkosen, Koiviston ja Ahtisaaren edustusautona. Autossa on erikoisvarusteluna mm. huippu äänieristys sekä vakaajat, jotka pitävät auton ns. passissa vaikka kyytiin istahtaisi vähän tuhdimpikin arvovieras. Tämän auton kyydissä ovat istuneet mm. USA:n presidentti Bush, Englannin kuningatar Elisabeth sekä Neuvostoliiton presidentti Gorbatšov.


Presidentti Kekkosen entinen vene on sinivalkoinen. 
Toinen täysin samanlainen vene on sinikeltainen ja se kuuluu naapurimaan Kallelle.  


Jari Mäen sheriffiautoja vuokrataan usein polttareihin, häihin, eläkkeellejäämisjuhliin jne. 


Tämä Lincoln on täysin samanlainen kuin Elviksellä oli, väreineen ja varusteluineen päivineen. Elviksen auto on nähtävillä edelleen Gracelandissa, Memphisissä. 


Jari tuumasi, että tällä autolla pääsisin hyvin Ähtärin mökilleni, vaikka olisi 
välillä vähän huonompiakin teitä. Ja se on kyllä totta! Tässä on jo pelkkä rengas melkein 
yhtä iso kuin mun Punto!

Tämä söpö Jeeppi koristaa Irwin Goodmanin Poing Poing Poing -levyn kantta.


Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tähän mielenkiintoiseen paikkaan, kauppaan, autoihin sekä koko Koskenkorvan Ranchiin! Yrityksestä löytyy lisää tietoa sekä verkkokauppa osoitteesta www.jarimaki.fi


---

Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista. Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi






Kirppisaarteita Ylistarossa

Näin lomalla on mukava käydä välillä vähän maakuntamatkailemassa ja tutustumassa lähikuntien kirppistarjontaan. Pari erittäin positiivista tuttavuutta löytyi tänään Ylistarosta; Heinälatokirppis ja Maijan Wanha Navetta.

Heinälatokirppis on suuren suvun voimin koottu, muutaman päivän kirpputori, jossa tavaraa on myynnissä vaikka millä mitalla! Käytössä on suuren maatilan vanha navetta ym. ulkorakennukset ja hintataso on erittäin edullinen. Kannattaa käydä tutustumassa, kun vielä ehtii! Kirppis on auki enää tämän viikonlopun.

Heinälatokirppis
Lapuantie 671, Seinäjoki
AVOINNA (17.-23.7.2017):
ma-su 12:00-19:00




Heinälatokirppiksellä on tarjolla myös paljon ilmaista tavaraa. Käykäähän penkomassa!


Söpössä Lissun baarissa on myynnissä suolaista ja makeaa.


Sain kutsun kurkistamaan myös sympaattiseen Kissankulman kouluun, jonka vintillä oli joukko vaahtosammuttimen kokoisia lapsia soittamassa, tanssimassa ja ilakoimassa.
Täältähän ne parhaat bileet löytyi!



Maijan Wanha Navetta on täynnä antiikkia ja aarteita, katosta lattiaan. Retroa, rustiikkia, aarteita ja löytöjä. Lisäksi tarjolla on mm. entisöintipalvelua. Paikka on idyllinen ja täynnä potentiaalia ja kehityssuunnitelmia sen suhteen kuulemma onkin. Tulossa on laajennusta, joulupuotia ym. kivaa. Eli jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan! Kannattaa todellakin käydä tutustumassa tähän aarreaittaan.

Maijan Wanha Navetta
Ookilantie 393, Kylänpää
AVOINNA: ke, to, pe 12-17
la 12-16 tai muuna aikana sovittaessa





Mukavaa kesää ja hyviä kirppislöytöjä kaikille!


Onnellinen lapsuus Piirillä

Yhdet parhaimmista lapsuuden muistoistani liittyvät yhteisiin peleihin ja leikkeihin. Kun koko lähitienoon lapset kokoontui milloin minkäkin talon pihaan pelaamaan neljäämaalia, kirkonrottaa tai vaikkapa tervapataa. Mukana leikkimässä olivat kaikki alueen kakarat, ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Pelit jatkui aina siihen asti, kunnes jonkun ilonpilaaja-äiti tuli vaatimaan kakaroitaan kotiin syömään tai nukkumaan.

Muistiin on painunut myös se lämmin kesäyö Vaasan Kessulassa, kun teimme yllätyshyökkäyksen seinäjokisten leiriin. Piti olla hiljaa, etteivät seinäjokiset leiriläiset heräisi ja ottaisi vangeiksi. Pingismailat ja -pallot teipattiin pöytään kiinni, paikat sotkettiin mullin mallin ja lopuksi nostimme vielä vaasalaisten lipun salkoon, ettei kenellekkään jäisi epäselväksi kuka leirissä oli yöllä mellastanut. Voi että, miten se oli jännittävää! Mukavan lapsuusmuiston lisäksi tämä on yksi harvoista hyvistä muistoista Vaasan Kessulasta.

On surullista, miten harvoin näkee enää suurta kakaralaumaa pelaamassa porukalla kirkkistä, purkkia tai nurkka-jussia. Tai ylipäänsä ulkona leikkimässä mitään. Mistä kaikesta tämän päivän digilapset jäävätkään paitsi, kun illat vietetään nenä kiinni puhelimessa, pädissä tai tietsikan ruudussa. Kuulumiset kavereille heitetään snäpissä tai missä sovelluksissa nuo mukulat nyt sitten pyörivätkään. Ei pysy enää edes perässä. Voi LOL ja OMG.

Näitä lapsuusmuistoja nosti pintaan näytelmä Valtakiven arvoitus, jonka kävin eilen katsomassa Törnävällä Seuralassa. Se on koko perheen seikkailunäytelmä ja kertoo Seinäjoen piirimielisairaalan alueella 1930-1970 -luvuilla asuneista Piirin lapsista, eli sairaalan henkilökunnan lapsista. Näytelmä perustuu siis tositapahtumiin ja Piirin lasten omiin muistelmiin. Näytelmässä eletään erästä iltapäivää 50-luvulla, kun lapset leikkivät Astrid Lindgrenin Kalle mestarietsivä -kirjasta vaikuttuneena Ruusujen sotaa ja yrittävät ratkaista jännittävää valtakiven arvoitusta. Kaikesta huokuu onnellinen lapsuus. Sellainen, jossa lapset saavat vapaasti seikkailla räkä nenästä roikkuen, tutkia ja kiipeillä, kaivaa ja tonkia. Olla lapsia täydestä sielustaan. Voi kun sellainen olisi kaikilla lapsilla vielä nykypäivänäkin. Näytelmää katsoessa tuli todella ikävä sinne vanhoille lapsuuden nurkille, pelaamaan kirkonrottaa, kiipeilemään puissa, kaivamaan nenää ja tippumaan puista..

Piirissä yhteisöllisyys todella kukoisti. Muista ihmisistä pidettiin huolta, potilaita kohdeltiin kunnioittavasti ja niiden kanssa jopa ystävystyttiin. Potilaat saattoivatkin toimia henkilökunnan perheissä esimerkiksi lapsenvahteina, kokkeina tai kotiapulaisina. Lasten kohtaamiset potilaiden kanssa olivat luontevia, kaikki tunsivat toisensa. Koko Piiri yhtä suurta turvallista perhettä. Yhteisöllisyyttä saisi olla nykyäänkin enemmän. Olisi hienoa, jos koko yhteisön ihmiset huolehtisivat toisistaan, kasvattaisivat yhdessä lapsiaan ja ylipäänsä välittäisivät toinen toisistaan. Se auttaisi ihan varmasti myös yksinäisyyteen, mikä tuntuu olevan koko ajan kasvava ongelma.

Piirin lapsia pyöri Törnävän tiluksilla välillä jopa sadoittain. Kavereita oli aina. Ja siis todellakin, lapset ja mielenterveyspotilaat hengasivat sairaalan alueella täysin sulassa sovussa. Toiset potilaat tosin ulkoilivat häkeissä, koska lapsikin tiesi, ettei siitä ei seuraa mitään hyvää, jos heidät niistä vapaaksi päästää. No toisaalta, kun mietin omaa lapsuuttani Vaasan lähiössä, oli sielä varmasti monikin, joka olisi kuulunut jonkinlaiseen hoitoon tai häkkiin. Ja sellaiseen osa heistä sitten myöhemmin päätyikin.




Valtakiven arvoitusta esitetään historiallisessa Seuralassa Törnävän sairaalan alueella. Seurala rakennettiin 20-luvun lopussa ja se on toiminut sairaalan henkilökunnan ja potilaiden virkistymis- ja kokoontumispaikkana. On hienoa, että se on edelleen lähes alkuperäisessä asussaan, vain nykypäivän turvamääräysten mukaisia kaiteita, paloportaita ym. on lisätty. Rakennuksessa on todellista historian havinaa; täälä on Piirin väki viettänyt monet juhlat ja illanvietot. Ensikertalainenkin aistii paikan autenttisen tunnelman.

  

Valtakiven arvoitus -näytelmää esitetään koko Törnävän kulttuurikuun ajan, eli elokuun 13.päivään saakka. Käykäähän katsomassa minkälaista oli lasten leikit ja elämä mielisairaalan pihapiirissä! Lisätietoa: http://www.kulttuurikuu.fi/